Moraalinen vaisto
Akaasia mielessäni, jonka hiekka-aavikolla
on tuntemattoman eläimen jäljet,
laakson hiekassa kuivunut joki,
joka joskus jotain toi vuorilta
Janoisena itseäni opettelen,
vaistot ohjaavat kauas keitaalle
vai luottaisinko kangastukseen,
joka minulle levitetään
Kädelläni istuu haaskalintu,
jonka silmissä näen kuvani,
mikä sääntö minussa
on kaiken tehnyt karuksi
Kuiva oksa paljastuu hiekan alta,
odotan tuulta, joka kaiken hiekan
puun päältä pois puhaltaa,
näen onko se vielä elossa
Ajatuksen kuva
Onko mieleni keto,
lämmin varpaita kutittava heinä ja pelto,
vai minulle peto,
tielläni elämää raastava seinä ja pelko
Pelko
Pinnalla pelko mielen,
merenpohjaan painuu
unelmat miehen,
mutaiseen liejuun maatuu
Ei väre pinnan
kuvasta kivipohjaa,
voimaa syvän virran,
joka elämää ohjaa
Hitaasti pelko kuiskailee,
nimeään hiljaa tavaa,
ympärillä ääneti hiippailee
pimeydestä luokse ravaa
Kirkkain silmin silmiin katsoo,
kun jää pinnan sulkee,
kun apua huitoo,
pelko silmänsä sulkee
Yön ulapalla
hän hiljaa nukkuu,
tyynen pinnan alla
unen mereen hukkuu
Hulluus
Paljain jaloin pimeässä talossa,
etsin valokatkaisijaa lattialta,
mutta niitä ei ole minua varten,
löydän yhden käytävän, josta hämy kajastaa,
kuljen sinne alaspäin viettävää lasista lattiaa pitkin
Mielessäni rauta suutelee rautaa,
lattia murenee takanani,
allani ja ympärilläni on vain pimeys,
ei ole muuta käytävää,
ja tämän käytävän päässä on ovi
Oven edessä lattia,
vääntyneistä peilipaloista koottu,
jalkojeni alla peilin sirpaleita,
katkenneita neuloja
ja liian lyhyitä langanpätkiä
Oven takaa loistaa hulluus,
mitä lähemmäksi ovea kävelen,
sitä enemmän päätäni särkee
ja ruumiinjäseneni puutuvat
Kahvattoman ja lukitsemattoman oven takana,
joki alkaa kyynelkanavista,
ja veneenäni on valurautainen pallo,
vain minua varten tehty
Aika
Olet ollut rakkain ystäväni,
nyt olet suurin viholliseni,
kun laho on silta allani
Sillan alta löydän vain
kylmää vettä peseytymiseen,
mutten voi olla peseytymättä
Kadotettu
Ikävöin itseäni,
jonka olen kadottanut
maailman merelle
luovuttanut itseni suhteen
Olen menettänyt varmuuteni itseeni,
säikyn elämää, teit minusta aran
ja maailmaan pettyneen,
missä on rauha, tyyni merenpinta?
Missä on se, joka olin ennen,
kaipaan kaikkea sitä viatonta
ja mahdollisuuksien maailmaa,
jolloin olin avoin ja uskalsin elää
Tunnen tyhjyyden, olen ontto,
minua ajaa valtava pelko,
etten tunne itseäni,
etten uskalla olla
Olen olento vai sittenkin olematon,
tässä pimeässä on paljon pelättävää,
olen helmi simpukan sisällä
valtameren pohjassa
Tunnen myrskyn, henkäyksen,
merenpohjan levässä,
merivirtojen mukana,
sieltä kukaan löytääkö helmisimpukkaa
Vastaan
Se ei ole liekki mikä polttaa
vaan sen lähde,
ja se mitä minulta saat,
ei ole lähelläkään sitä pahuutta,
mitä sinä yrität syöstä minua kohti
Kaiteettomia portaita kiipeän
ylemmäs kuin koskaan ennen,
ja manaan, oi manaan teitä koko sieluni voimin
Tervetuloa
pelot, riivaajat,
harhat ja pahat henget,
teitä en pelkää,
kutsun teitä kostottaret,
kutsun jokaista teistä kanssani kulkemaan
Sinut he noutavat
ja maailman syvimpään kohtaan vievät,
siellä palkkiosi saat
Turhaa on nyt enää huutaa,
hätähuutosi hukkuvat kallioiden varjoon,
armoa anelevia ei nyt enää kuulla,
kun tuomiot langetetaan
ja alimmat portit ovat sinulle jo auenneet
Se ei ole liekki mikä polttaa
vaan sen lähde,
ja se mitä minulta saat,
ei ole lähelläkään sitä pahuutta,
mitä sinä yrität syöstä minua kohti
Kaiteettomia portaita kiipeän
ylemmäs kuin koskaan ennen,
ja manaan, oi manaan teitä koko sieluni voimin
Tervetuloa
pelot, riivaajat,
harhat ja pahat henget,
teitä en pelkää,
kutsun teitä kostottaret,
kutsun jokaista teistä kanssani kulkemaan
Sinut he noutavat
ja maailman syvimpään kohtaan vievät,
siellä palkkiosi saat
Turhaa on nyt enää huutaa,
hätähuutosi hukkuvat kallioiden varjoon,
armoa anelevia ei nyt enää kuulla,
kun tuomiot langetetaan
ja alimmat portit ovat sinulle jo auenneet
Sulaa lasia
Haluat muovailla minua
kuin lasia sulattamossa
voimattomana mukautumassa
ilman satuttavaa sirua
Tunnet muotin tekemäsi
omien haaveidesi mukaan
aloit kirjoittamaan
minulle rajoituksesi
Enkä nyt voi vastustaa,
mutta kun valmis olen,
en itseäni hyväksy, joten
itseni aion hajottaa
En voi muuttua,
on parempi kokonaan murtua
Haluat muovailla minua
kuin lasia sulattamossa
voimattomana mukautumassa
ilman satuttavaa sirua
Tunnet muotin tekemäsi
omien haaveidesi mukaan
aloit kirjoittamaan
minulle rajoituksesi
Enkä nyt voi vastustaa,
mutta kun valmis olen,
en itseäni hyväksy, joten
itseni aion hajottaa
En voi muuttua,
on parempi kokonaan murtua
Koivunoksa
Koivunoksa, koivunoksa,
älä vielä nahistu,
anna hetki sinulla vielä vastoa,
sitten kuivu hiljaa pois
Koivunoksa, koivunoksa,
älä vielä nahistu,
anna hetki sinulla vielä vastoa,
sitten kuivu hiljaa pois
Mielen tasapaino
Puutarhani, ruusutarhani okaat,
ovat minua raapineet,
olen oksien alla ryöminyt
ja piikkivarsiin tukeutunut
Nyt kukat pöydälläni,
kuulen laulun ystävyydestä ja nauruni,
onhan kaikki katoavaa,
eikä enää palaa
Se mikä on historiaa, ei ole nyt,
olen oman elämäni, itseni jumalat,
nyt olen seesteinen kuin jäätynyt helvetti,
en ole vain joku, olen kaikki
En ole enää laiva sisämaassa,
kaukana kuljen purjeet mastoissa
ja huudan maailmalle peloitta,
linnoitukseni on vielä valloittamatta
Puutarhani, ruusutarhani okaat,
ovat minua raapineet,
olen oksien alla ryöminyt
ja piikkivarsiin tukeutunut
Nyt kukat pöydälläni,
kuulen laulun ystävyydestä ja nauruni,
onhan kaikki katoavaa,
eikä enää palaa
Se mikä on historiaa, ei ole nyt,
olen oman elämäni, itseni jumalat,
nyt olen seesteinen kuin jäätynyt helvetti,
en ole vain joku, olen kaikki
En ole enää laiva sisämaassa,
kaukana kuljen purjeet mastoissa
ja huudan maailmalle peloitta,
linnoitukseni on vielä valloittamatta